Repovedellä, Kuutinlahden rannalla sijaitseva Mustavuoren näkötorni on vanhin Repovedelle rakennetuista retkeilyyn liittyvistä rakenteista. Se on tehty jo 1960-luvulla silloisen Valkealan kunnan matkailulautakunnan pyynnöstä ja pioneerien harjoitustyönä. Samoihin aikoihin 60-luvulla rakennettiin myös lähellä sijaitsevaa Vekaranjärven varuskuntaa.
Mustavuori on saanut muinoin nimensä sen tummanpuhuvasta kallioseinämästä, joka erottuu hyvin etenkin Kuutinlahdelta päin ja vesiltä katsottuna, tai polulta Mustalammen rannasta. Kallion tumma väri on todennäköisesti peräisin vuosituhansien aikana kalliota pitkin valuneista sade- ja valumavesistä. Tornin paikka on yksi Repoveden korkeimmista paikoista ja kallio tornin alla on yli 130 metriä meren pinnasta.
Näkötornin laelta aukeaa upea maisema, ja se on helposti kuvista tunnistettavissa. Lounaassa näkyvä kapeikko on nimeltään Ruskiasalmi. Ruskiasalmessa Kuutinlahti kapenee aivan ohueksi uomaksi ennenkun avautuu jälleen isoksi Repovedeksi. Kaunista kapeikkoa koristavat jylhät kalliot ja puhdas havumetsä. Vastarannan Ruskiasalmi on paikallisen kemiantehtaan, Woikoski Oy:n suojelualueella ja siellä sijaistee myös Löppösen luolaksi kutsuttu paikka kalliomaalauksineen. Ruskiasalmen nimen on epäilty tulevan juuri näistä maalauksista. Maalaukset eivät ole järin hyvin säilyneet, ja niissä on tulkittu olevan käsi sekä hirvi.
Tornista luoteeseen katsottuna näkyy Olhavanvuoren korkein seinämä puiden latvojen yläpuolella. Olhavan rinteessä näkyy myös Repoveden lähihistoria. 70-luvulla Olhavalle nouseva rinne on hakattu ja vanhat hakkuuaukeiden rajat näkyvät selvästi. Mutta samalla voi nähdä myös, miten armollisesti luonto parantaa haavansa ja korjaa itsensä.
Tornille pääsee kiipeämään kahta kautta. Kuutinkämpän vuokramökin ja Mustavuoren varauskodan välistä lähtee polku ylös rinteelle. Reitti on kivinen ja kallioinen, ja etenkin sateella kannattaa olla tarkkana. Polun oransseja merkkejä kannattaa seurata huolella, koska välillä ne tuntuvat kuin vaivihkaa katoavan ja joutuu palaamaan hetken matkaa takaisin päin, että löytää jälleen oikealle polulle.
Toinen tornille vievä polku lähtee Mustanlammen rannasta mutta tämä reitti on huomattavasti edellistä jyrkempi. Tosin se toki vie nopeammin perille. Tornille kipuaminen maisemien takia kannattaa aina. Aamu-usva, keväinen jäiden lähtö, illan sininen hetki tai kaunis kesäpäivä. Tornista ruskealle avautuva jo muinainen pyhä maisema on aina voimaannuttava.